Romaanissaan Canal Grande Hannu Raittila käsitteli protestanttisen Pohjois-Euroopan suhdetta talousunionin välimerellisiin ja katolisiin maihin. Nyt hän laajentaa tarkastelukulmansa maapallonlaajuiseksi – ja samalla kertaa miesten toimien tulkkina tunnettu Raittila kuvaa onnistuneesti sisältäpäin myös nuorten tyttöjen maailmaa.
Kaksi ala-asteikäistä tyttöä, Paula ja Sara, alkavat viettää aikaansa Helsinki–Vantaan lentoasemalla 1990-luvun alussa. Vuosien mittaan heidän kentällä hengailustaan kehittyy nuorten naisten kansainvälinen alakulttuuri, jonka jäsenet matkustavat ympäri maapalloa lentokentältä toiselle.
Tyttöjen oma matka alkaa 11.9.2001, eikä heidän koneensa koskaan päädy New Yorkiin asti. Helmikuussa 2010 vuosia kadoksissa ollut Paula tuodaan Marokosta Helsinki–Vantaalle käsiraudoissa ja viedään mielisairaalaan. Lentokentällä työskentelevä Sara näkee tilanteen ja sen, että Paula on raskaana. Vähän myöhemmin Paula karkaa sairaalasta ja katoaa jäljettömiin.
Paulan isä, kommodori Johan Lampen, on Hiittisistä kotoisin oleva äiditön poika, jonka kalastajaisä hukkui pojan ollessa kahdeksan vanha. Isänsä perään lähtenyt Johan joutui pujottamaan köysilenkin hukkuneen kaulaan ja hinaamaan elottoman ruumiin rantaan. Aikuisena pojasta tulee merivartioupseeri, jonka pakkomielteeksi muodostuu meripelastajien kansainvälinen tunnuslause: ”Etsi ja pelasta!”
Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin yritys etsiä ja pelastaa oma tytär vie Johanin Tyynellemerelle, missä oma asema määritellään auringon ja tähtien avulla. Vain mykät taivaankappaleet tietävät, että osaksi kansainvälistä ilmaliikenneterrorismia päätynyt tytär on toisella puolella maapalloa, Syyriassa, keskellä sisällissotaa.
Terminaali kuvaa globalisaatiota ja kallista hin taa, jonka yksittäiset ihmiset sen seurauksista elämässään maksavat.
Terminaali on perhesaaga, jossa perheenjäsenet eivät ole kohdanneet vuosikymmeniin, mutta joutuvat yhtäkkiä päättämään suhteessa toisiinsa, mikä elämässä on tärkeää.
Terminaali on romaani lentoliikenteestä ja tietotekniikasta sekä niiden synnyttämästä yleisen yhteyden illuusiosta. Se vie lopullisten kysymysten äärelle: Mitä se auttaa ihmistä, jos hän on tekemi - sissä kaikkien kanssa kaiken aikaa, mutta ei kohtaa koskaan ketään ja saa sielullensa vahingon?
